Ulkoliikunnasta vaihtelua ja virtaa syksyyn

Liikkuminen kesällä herättää ihmisissä monenlaisia tuntemuksia. Osalle kesä on lomaa myös liikunnasta, kun toisille se on parasta aikaa itsestään huolehtimiseen. Jotta harrastus tuottaisi toivottavia terveysvaikutuksia on säännöllisyys yksi avaintekijöistä. Liikuntaa kannattaakin maustaa aina mahdollisuuksien mukaan, jotta motivaatio pysyy kohdallaan. Aina sen ei tarvitse olla touhuamista tuntitolkulla, kunhan se pysyy arjessa ja paloina lomankin kyljessä mukana.

Suomen kesä on lyhyt, joten siitä kannattaa ottaa kaikki irti. Ulkona liikkuminen on yksi hyvä tapa saada vaihtelua vuodenajoista. Samalla saa auringonsäteistä kaiken D-vitamiinin talteen. Aplicon yhtenä tavoitteena on motivoida ihmisiä kokonaisvaltaiseen liikkumiseen. Meillä on mm. Lohjanharjun pururadalla postilaatikko, jonka voi ottaa kiinnekohdaksi lenkin yhteydessä. Postilaatikon vihosta näet omaa aktivisuuttasi ja arvomme laatikolla käyneiden kesken palkintoja.

Aurlandessa on ohjattu kesäisin jumppaa jo yli 15 vuotta. Perinne alkoi jo Naistensalin aikana ja on jatkunut tähän päivään saakka. Kesäjumppa, Kuntojumppa ja nyt viime vuosina Ranta Zumba on saanut hien pintaan joka keskiviikko. Uutuutena lisäsimme Summer Yogan tarjontaan kovan kysynnän vuoksi. Liikuntatuokion päätteeksi pulahdus järveen tai aamukahvi rannassa saa kesäpäivän maistumaan makealta.

Ranta Zumba keskiviikkoisin klo 19:30.
Summer Yoga torstaisin klo 9.15.

Tunnit ohjataan Aulahden rannassa kesäkuun alusta aina elokuun loppuun saakka säävaruksella. Summer Yogaan oma pyyhe tai alusta mukaan. Tapaamisiin ulkoliikunnan merkeissä ja nautitaan yhdessä kesän aktiviteeteistä.

Terveisin, Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplicon liikunnanohjaajat

Kuoren alta: Kari Ketonen

Aplicon blogissa kurkistamme kuukausittain henkilökuntamme ja yhteistykumppanien profiileihin. "Kuoren alta" -otsikolla julkaisemme juttuja klubin elämysten tekijöistä.

Pitkän linjan valmentaja Kari Ketonen

Pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva Kari Ketonen muutti Lohjalle viime vuoden tammikuussa ja on siitä lähtien toiminut Aplicossa Fustra Personal Trainerinä.  Kari valmensi yhden kauden Lohjan Lionsia vuonna 2001, mutta asuinkaupunkina Lohja on hänelle ollut ihan uusi.

Aktiiviliikkujan varhaisimmat muistot liikuntaan liittyen kantautuvat aina kansakoulun alaluokalle, jolloin pidettiin ensimmäiset pallonheittokisat. Karin isä ei tiennyt millainen pallo pitäisi hankkia ja osti vahingossa pojalleen jalkapallon. Tästähän Kari innostui, ja siitä seurasi monen vuoden intohimoinen jalkapalloilu. Talvisin keskityttiin sitten jääkiekkoon ja koululiikunnassa hiihtoon. Kari ei voi olla unohtamatta koulun hiihtokilpailuja, ja kuinka aina jäi toiseksi viimeiseksi tai välillä viimeiseksi. Tämä ei onneksi miestä lannistanut, vaan nykyään Kari hiihtää talvisin säännöllisesti.  

Amerikkalaisen jalkapallon tienraivaaja

Karin sydän on sykkinyt amerikkalaiselle jalkapallolle aina 70-luvun lopusta lähtien, jolloin hän lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Siellä aika kului pääasiassa jalkapallon parissa. Kotiin palattuaan amerikkalainen jalkapallo oli rantautumassa Suomeen ja Karia pyydettiin muutaman muun ystävän kanssa perustamaan uutta joukkuetta Helsinkiin. Näin sai alkunsa Helsingin Roosters.

Roosters pelasi ensimmäisen kautensa kesällä 1980. Helsingissä oli siihen aikaan vain kaksi joukkuetta, joilla oli vaadittavat varusteet käytössä. Näiltä joukkueilta Roosters kävi lainaamassa varusteet otteluita varten. Yhteistyö toimi hienosti, vaikka keskenään kilpailtiinkin.  Treenit vedettiin ilman varusteita, mutta ihme kyllä ilman vakavampia haavereita. Kari pelasi ensin 1988 asti Roostersin pelinrakentajana, josta siirtyi sitten valmennuspuolelle. 

Karin suurin saavutus pelaajana on ollut Euro-Bowl II voitto vuonna 1988, jota suomalainen joukkue ei ole sen jälkeen voittanut. Valmentajana puolestaan korkeimmalle nousee Roostersin A-junioreiden SM-voitto useampana vuonna peräkkäin ja apuvalmentajan tehtävät kahden kauden ajan Kaliforniassa lähellä Los Angelesia. Tällä hetkellä Personal Trainer -tehtävien rinnalla Kari valmentaa Sun City Hankoa, joka on aloittanut kautensa voitokkaasti.

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannattaja

Kari pitää yllä omaa kuntoaan ja hyvinvointiaan liikkumalla ja ulkoilemalla paljon. Hän alleviivaa hyötyliikunnan merkitystä, koska sen avulla arjen liikuntamäärä moninkertaistuu ihan huomaamatta. Kari treenaa itse kuntosalilla toiminnallista harjoittelua, kuten Fustraa tai X-Metodia noin 3-4 kertaa viikossa. Hän korostaa myös kehonhallinnan tärkeyttä ja käy välillä pilateksessa ja joogassa.

Kari alleviivaa kokonaisvaltaista hyvinvointia  ja kannustaa ihmisiä miettimään, mikä on itselle tärkeintä ja mistä oikeasti nauttii.  Ei ole yhtä oikeaa tapaa treenata, vaan kannattaa rohkeasti kokeilla ja etsiä se oma juttu, mistä oikeasti nauttii.

Jack Lambert by Kari Ketonen

Harva tietää, että Karille tärkeä osa omaa vapaa-aikaa on myös  piirtäminen,  jonka hän aloitti 12-vuotiaana. Tällöin aktiivisesti urheilevan pojan elämässä elettiin kovia aikoja, koska lääkäri kielsi kaiken liikunnan vuodeksi jalkojen kasvuhäiriön takia. Nuoren pojan oli pakko keksiä jotain tekemistä urheilemisen sijaan, ja näin Kari alkoi piirtämään. Kari keskittyy nykyään pääasiassa hiili- ja lyijykynätöihin.

Tämä vahva ja älykäs ammattilainen  pitää elämänsä mottona:

”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen saattaa vain viedä vähän pidemmän aikaa”

Liikkuminen kesällä palkitsee

Kesällä on aikaa nauttia liikunnasta. Parin tunnin hikoilu viikoittain auttaa sinua pysymään kunnossa kesälläkin ja tuo terveyttä, iloa ja hyvää oloa! Treeni kulkee lomalla levänneenä erinomaisesti. Kuntoa voi kehittää leppoisilla lenkeillä tai vaikka rantalentopallolla mökin rannassa. Viileämmän harjoittelupaikan tarjoaa ilmastoitu kuntosali. Se on hyvä vaihtoehto kuumimmilla hellekeleillä.

Mikäli loman rytmi on niin hektinen, että aikaa on satunnaisesti, on sekin tyhjää parempi. Ylläpitävä harjoittelu takaa sen, että syksyllä pääset tavoitteeseesi helpommin ja kesäkilot pysyvät kurissa. Syksyn arjen koittaessa on mukavampi napata rytmistä kiinni, kun ei tarvitse aloittaa kokonaan alusta. Nykyisen kuntotasosi ylläpitämiseen riittää loman aikana muutama hikitreeni. Kävely, juoksu tai pyöräily onnistunee missä päin maailmaa tahansa. Hyötyliikunta on hyvää liikuntaa. Fillaroi rannalle pienen mutkan kautta, niin saat kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kesällä lämpimässä harjoitellessa on muistettava juoda riittävästi. Hikoilun määrästä riippuen normaali 1-2 litran nesteen tarve saattaa nousta jopa 4-5 litraan. Jano on jo nestehukan merkki. Juominen kannattaakin pitää säännöllisenä koko päivän. Nestettä imeytyy n. 1-2 dl 15-20 minuutin aikana. Yli tunnin harjoituksia tehdessä nesteen tulisi sisältää myös suoloja. Laimea urheilujuoma on siihen helpoin ratkaisu.

Hikipyyhe ja juomapullo treenikassiin ja nauttimaan kesäisestä liikunnasta! Aurinkoa liikunnan ohella saat keskiviikkoisin Ranta Zumbassa sekä torstaiaamuisin Summer Yogasta. Positiivinen liikuntatuokio palkitsee aina ja lisää hyvää loma fiilistä!
 

Blogissa Anna Perho

Anna on harjoitellut ahkerasti treenarimme Tiian kanssa viimeisen puolivuotta. Anna on kirjoittajavieraanamme ja kertoo omia tuntemuksiaan harjoittelujakson varrelta.

Anna Perho: Puoli vuotta Fustraa

Marraskuu 2012 ja ensimmäinen Fustra-tuntini. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta ainakaan en odottanut tätä: saan ensimmäisenä kuulla, että en osaa kävellä cross-trainerilla. Olen ärtynyt, sillä huomautettakoon, että olen kävellyt crosstrainerilla enemmän kuin Arvi Lind on lukenut uutisia!
Tunti jatkuu keppiliikkeillä, joihin suhtaudun lähtökohtaisesti hieman alentuvasti. Olen nostellut pumpissa ja omissa saliharjoituksissani kunnon painoja. Arvostan vain sellaista liikuntaa, jossa hiki roiskuu ja lihakset tärisevät. Siihen verrattuna yhden kepin heiluttelu tuntuu yhtä raskaalta ajatukselta kuin leffan katsominen makuultaan.

Olen kuitenkin hakeutunut Fustraan ennen kaikkea siksi, että treenimotivaationi on romahtanut ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Kesän golf-kauden jälkeen salille lähteminen on tuntunut nihkeältä, enkä saa itsestäni irti niin paljon kuin haluaisin. Treeni polkee paikallaan enkä saa ruoskittua itseäni epämukavuusalueelle, ”sinne missä kehitys tapahtuu”, kuten fraasi kuuluu. Tai saan – koko salista on tullut minulle epämukavuusalue. En osaa selittää mistä se johtuu. Salille tuleminen on aina tuntunut mukavalta, omalta hetkeltä arjen keskellä. Kun aikanaan opettelin liikkuvaksi ihmiseksi, annostelin jumpassa käyntejä jopa hiukan liian niukasti. Halusin pitää ohjatun liikkumisen asiana, jota joutuisin hiukan kaipaamaan. Siksi opettelin lopettamaan silloin, kun liikkuminen oli vielä kivaa.

Sain liikunnasta myös jatkuvaa mielihyvää siksi, että olen liikunnallisesti täysin lahjaton ihminen. Yksikään steppiaskel, koordinaatioliike tai zumba-heilautus ei ole syntynyt ilman kovaa keskittymistä. Ja kun opin osumaan golf-palloon, tunsin kasvaneeni henkisesti noin metrin.
Siksi tunteeni ovat nyt sekoitus typertynyttä epäuskoa ja kiukkua: kolmannen kepin noston aikana tajuan, että neljättä ei tule. Kepin nostaminen ilmaan Fustra-asennossa, vatsa kiinni selkärannassa, selkäranka kiinni betoniseinässä on yhtäkkiä mahdotonta, kuin yrittäisin sadan kilon maastavetoa.

En ole luovuttajatyyppiä – onneksi. Muuten Fustra-harrastus olisi jäänyt lyhyeen, sillä niin hankalalta kaikki aluksi tuntuu. Kysymys ei ole liikkeiden monimutkaisuudesta, vaan päinvastoin yksinkertaisuudesta. Kun tavallisia vatsaliikkeitä tai nostoja tehdään teknisesti oikeaoppisesti, minkä tahansa liikkeen vaikeusaste nousee aivan uuteen potenssiin. Fustra paljastaa myös armottomasti istumatyöläisen ja paljon autoilevan selkä- ja hartialihaksiston kunnon. Se on masentava.
Lisäksi Fustraan kuuluu ruokavalion ohjaaminen. Olen ilmoittanut jo tutustumiskäynnillä varsin itsevarmasti, että en aio elää ”mitään raejuustoelämää.” Treenarini Tiia, jota kutsun lämpimästi Terminaattoriksi, katoo minua silmiin ja tokaisee, että ”kyllä me tullaan kuule vielä raejuustoa sun kanssa syömään.” Tunnen vatsassani vihlaisun. Tämä ei enteile hyvää.

Seuraavalla viikolla syön raejuustoa ja kerron kaikille olevani masentunut. Työkaverini huomauttaa, että hankin PT:n siksi, että haluaisin kiinteytyä ja treenata laadukkaammin. Miksi siis kiukuttelen siitä, että PT auttaa minua näissä tavoitteissa? ”Ethän sä mee lääkäriinkään kertomaan, että mulla on umpisuolen tulehdus, mutta sitä ei saa leikata.” Niinpä lakkaan valittamasta ja vaihdan asenteeni uhmaksi. Tuijotan raejuustomurua ja sanon sille että pian katsotaan kuka on kuka.

Kuukaudet kuluvat ja välillä mukaan tulee päiviä, jolloin treeni tuntuu sujuvan jopa hyvin. Keppi nousee, crossaus sujuu ja lapaluiden välistä on löytynyt harvinaista, lihaskudokseksi kutsuttua materiaalia. Teen yhden jalan kyykkyjä (!) ja nostelen kymmenen kilon jumppapalloa kuin keittolusikkaa.

Treenistä on tullut itsestään selvä osa viikko-ohjelmaani, yhtä itsestään selvä kuin raejuustosta ja proteiinijugurteista. Kuulostan yhtä tylsältä kuin kaikki muutkin ruokaremontin tehneet ihmiset, mutta senkin uhalla sanon, etten ole luopunut oikeastaan mistään. Syön kaikkea, mutta vain vähän vähemmän kuin ennen. Laardin tilalle on syntynyt lihasta, ja energiataso on hyvä.
Olen lähes jokaisen treenikerran jälkeen ilahtunut siitä miten tehokas treenimuoto Fustra on. Kiireisenä ihmisenä annan ison arvon sille, että ehdimme tehdä Termin Tiian kanssa 60 minuutissa treenin, joka vastaa tehokkuudeltaan ainakin kahta omatoimista treeniä (lue: tuoreimman Me Naisten lukemista crossarilla).

Mistäkö tiedän, että treeni on tehokasta?
Toukokuussa tulee yhtäkkiä lämmin. Nappaan kesävaatehyllyltä enempiä ajattelematta sortsit, jotka olen tunkenut kaapin perälle viisi kesää ja kiloa sitten. Ne ovat väljät!
Ja jos oikein, oikein tarkasti katson, minulla on ihan oikeat vatsalihakset.

- Anna Perho