maanantai 21. huhtikuuta 2014

Uusia tuulia Fibosta

FIBO:n (www.fibo.de) messut pidetään vuosittain Saksassa, nyt toista vuotta Kölnissä. Nämä liikunta-alan johtavat ja suurimmat messut ovat tärkeä paikka klubien päättäjille, jotka haluavat pysyä kehityksessä mukana. Itse messujen ohella viikonlopun parasta antia ovat kollegoiden tapaamiset ja keskustelut alasta nyt ja tulevaisuudessa.

Aplico vieraili messuilla kaksi viikkoa sitten, 4. - 6.4. Viime vuonna agendamme oli etsiä uusia innovaatioita ja valita laitteita valmistuvaan Toimintasaliimme. Esimerkiksi Pavigymin matto on viime vuoden messutuliainen. Tänä vuonna etsimessä olivat mahdolliset uudet lajit sekä puhdas mielenkiinto siihen, mitä uutta vuodessa on taas keksitty. Messut oli myös hyvä paikka uudelle klubin johtajalle päästä tutustumaan tuleviin yhteistyökumppaneihin.

Virtuaalitunnit olivat näkyvässä roolissa, kehittyvän tekniikan ohella. Liikkujien kiire ja vähäinen aika omaan hyvinvointiin, ajaa laitevalmistajat siihen, että kaiken halutaan olevan nopeaa ja tehokasta. Spinning-tunti itsekseen poljettuna, silloin kun omaan aikataluun sopii, voi olla monelle kello kaulassa juoksevalle helpotus. Onko livenä ohjattu ryhmätunti vai omaehtoinen virtuaalielämys mukavampaa ja suositumpaa ryhmäliikuntatarjonnassa, jää nähtäväksi tulevaisuuteen.

Lasten- ja nuortenliikunta nostaa yhä kovasti päätään. Myös aikuistenliikunnan tunnetuimpia tuotteistajia, Les Mills oli rakentanut lapsille ja nuorille omat tuntinsa muutaman ikävuoden välein. Liikunnan ollessa yhä valinnaisempaa ja vapaaehtoisempaa kouluissa, on hyvä, että perheet voivat liikkua vapaa-ajalla yhdessä, kukin valitsemallaan tavalla.

Laitteiden, konseptien ja muun välineistön lisäksi yksi iso messuosasto oli jälleen täynnä saunoja, hierovia vesisänkyjä ja muuta hyvään oloon liittyvää. Liikunnan ja hyvinvoinnin yhdistäminen palveluvalikoimaa laajentamalla, on siis yhä voimissaan, kovasti päätään nostavien karsittujen palvelujen konseptisalien rinnalla.

Ryhmäliikunnasta poimittua:

1) Ryhmäliikunnan saralla monet tanssitunnit olivat vahvasti esillä. Zumban jälkimainingeissa latinohenkiset helpot tunnit kokeilevat nyt omaa onneaan.

2) Erikoisin tunti - joskin ei enää mikään uutuus - oli trampoliini-jumppa. Melkoista menoa.

3) Nostalgiaa jumppalistalle tarjottiin Gymstickin osastolla, jossa 90-luvun hitti "Slide" oli herätetty uudelleen henkiin. Vanha kunnon luistelu keräsi kokeilijoita.

4) Erilaisissa naruissa roikuttiin yhä, kuten meillä Aplicossa Iron Quben Crosscoreissa.

5) Foam rollerit olivat myynnissä lähes joka ständillä. Kehonhuollon välineistä se oli kiistatta nähdyin väline ryhmä-ja kotiharjoitteluun.

6) Näiden lisäksi hihattomassa paidassa kuului vetää leukoja, messuyleisön nähden, erilaisissa rautahäkeissä. Liekö sitten joku muoti sekin?

Jotain näistäkin tullaan kokeilemaan klubillamme syksyn aikana. Mitä se on, jääköön pääsiäisen yllätyksellisyyden hengessä vielä paljastamatta. Mielenkiinnosta kysyn kuitenkin, että luettuasi messujen tarjonnasta, mitä sinä haluaisit näistä kokeilla ja nähdä klubillamme?

Liikunnallisin terveisin, Jutta Österberg-Hurme, Tj

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Onnistumistarina: 15 vuotta 20 tunnissa

Tämän viikonlopun blogissa saamme nauttia yhden asiakkaamme tarinasta. Tämä onnistumistarina on jälleen hyvä esimerkki siitä, että me kaikki voimme saavuttaa tavoitteemme, kun vain itse päätämme tehdä niin. Aloittaminen tänään, on avain onnistumiseen. Katja Uusi-Rintakoski on hyvä esimerkki tästä. Hän harjoitteli Fustra-metodilla Aplicossa yhdessä personal trainer Jean Fellerin kanssa.

15 vuotta 20 tunnissa

Liikunta on kuulunut elämääni aina. Jo pikkutyttönä isäni, joka valmensi nuorten lentopallojoukkueita, yritti saada minuakin innostumaan siitä, mutta muutaman kerran käytyäni totesin ettei se ole minun lajini.
Olin päättänyt ryhtyä yleisurheilijaksi. Isäni vei minut urheilukentälle ja se oli paikka minne tunsin kuuluvani. Liityin Vammalan seudun voimaan ja siitä yleisurheilu-urani alkoi vakavammin ja sain oman henkilökohtaisen valmentajan.  Muutamia vuosia kului siinä aktiivisesti treenatessa ja kilpaillessa kunnes koitti aika, että muut asiat veivät mennessään ja kilpaurheilu jäi. Liikunta ei kuitenkaan loppunut kokonaan vaan jatkoin lenkkeilyä ja ryhmäliikuntatunneilla käyntejä. 
Vuonna 2006 elämäntilanne sitten muuttui totaalisesti, muutin Lohjalle, samaan aikaan liikunta jäi 6 vuodeksi lähes kokonaan.  Aloin jo inhomaan itseäni sen vuoksi, psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi alkoi kärsiä, joten pakotin itseni tekemään asialle jotakin.  Aloitin ryhmäliikunnan uudelleen ja se toikin hyvää mieltä kannustavien ja energisten ohjaajien saattelemana. Pieniä muutoksia kehossakin tapahtui, mutta ei omasta mielestäni riittävästi. Salitreenit eivät oikein koskaan ole olleet minun juttuni, joten pari vuotta siinä meni pyöräillessä, lenkillä ja ryhmäliikuntatunneilla, mutta mielessä kaiversi tyytymättömyys omaan kehoon ja pohdinta mitä voisin vielä tehdä.
Syksyllä 2013 liityin Aplicon jäseneksi.  Siellä katselin pukukopissa usein julistetta, jossa luki FUSTRA, no se ei sanonut minulle mitään, joten päätin kysyä Googlelta. Googlelta saamien tietojen perusteella päätin ottaa demotunnin. Jean Fellerin antaman tunnin jälkeen olin aivan myyty. Olin varma, että sen avulla saisin niska-hartia-lapa seudun kuntoon, koska ne ovat vaivanneet minua vuosia ja hierojalla käynnit ovat vaan lisääntyneet. Samalla saisin myös jossain määrin veltostuneen ryhtinikin suoremmaksi ja ehkäpä 41 -vuotiaanakin voisi vielä saada kahden raskauden ja Fazerin sinisen jättämät löysät renkaat keskivartalolta pienemmiksi. Uskalsin jopa uskoa, että tämä 171 cm pitkä rautakankivartalo saisi myös taipuisuutta edes johonkin suuntaan. Tartuin siis haasteeseen ja päätin ottaa 20 kerran sarjan, jossa tavoitteeksi asetin siis ryhdin ja keskivartalon lihasten parantamisen ja kiinteyttämisen sekä niska-hartia seudun kipujen loppumisen, liikkuvuuden lisääntymisen ja lihaskireyksien helpottumisen. Huh, kuulosti melkoiselta urakalta ja tämä kaikki pitäisi saavuttaa 20 tunnissa.
Personal trainer Jean Feller
Minun onnekseni sain personal trainerikseni Jean Fellerin. Hän jaksoi kerta toisensa jälkeen tsempata ja kannustaa, luoda uskoa onnistumiselle ja löysi minusta uusia energiavaroja, joiden olemassaolosta en tiennyt. Kun luuli, ettei enää jaksaisi niitä julmetun järkkyjä yhden jalan kyykkyjä hän vain totesi, että se on pää joka sanoo ettet jaksa, mutta lihas kyllä jaksaa ja jaksoihan se. Sykkeet oli jossain 190 tietämissä jokaisen tunnin jälkeen hän muisti kehua hyvin tehdystä työstä ja sai itsetunnon nousemaan huippuunsa. Nälkä kasvaa syödessä ja omat tavoitteetkin kasvoivat ja niistä joskus illan pimeinä tunteina taisin laittaa viestiä Jeanille.  En tiedä ketään toista joka olisi niin omistautunut työlleen kuin hän.  Kuten hän itsekin sanoo siellä missä sydän on, sinne antaa kaiken. Kaikki toiveeni hän huomioi täydellisesti ja minä reippaana toteutin ne. Liikepankki Fustrassa tuntuu olevan rajaton.  Hänen avullaan sain itsestäni kaiken irti ja jokaisen kerran jälkeen sain sanoa: ”I did it”. Maali oli taas vähän lähempänä.

Jo 7 tunnin jälkeen tulokset alkoivat näkyä, siis huikeata ja sehän lisäsi vain tyytyväisyyttäni. Millään muulla keinolla en usko mitenkään, että olisin päässyt tähän näin nopeasti, olin aivan koukussa. 9 tunnin jälkeen tehtiin InBody-mittaus ja verrattiin sitä lähtötilanteessa tehtyyn ja se oli mukavaa luettavaa, lisäksi niska-hartia säryt ovat poistuneet ja keskivartalo on saanut uutta ryhtiä ja jopa rautakankikin taipuu ainakin 90 asteen kulmaan.  Saamaani ruokavaliota en kovin intensiivisesti ole pystynyt noudattamaan, mutta parhaani olen yrittänyt.  Tästä kaikesta on minulle saavutuksena yli 15-vuoden takainen hame kokoa 34, johon mahdun nyt. Vielä olisi 6 kertaa jäljellä bikinivartalon saavuttamiseksi, mutta työ jatkuu myös niiden jälkeen, kun kroppa on kunnossa niin pääkin jaksaa.  Suosittelen kaikille lämpimästi Fustraa.
Lopuksi vielä Jeanin mottoa lainatakseni ” Yksi elämä, yksi tavoite, joka saavutetaan vain kovalla työllä”.