sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

I love X-Method

Anna Perho ja Miikka Vuorinen
Ahertamiseni X-Methodin parissa alkoi parisen vuotta sitten silloisen personal trainerini Tiian suosituksesta. Olin harjoitellut hänen kanssaan puolisentoista vuotta Fustraa, joka muutti radikaalisti ajatteluani liikunnan ja ruokavalion suhteen.

Muistan edelleen miten turhautunut olin ensimmäisissä treeneissämme. Tiia laittoi minut stepperin päälle ja käytti sen jälkeen huomattavasti aikaa ja vaivaa korjatakseni asentoani.

Ajattelin, että kymmenen vuoden jumpat olivat olleet yhtä suurta ajanhukkaa, jos en osaa edes kävellä! Keppien kanssa heiluminen taas tuntui turhalta, koska olen sitä sorttia kuntoilija, joka haluaa poistua salilta hieman pahoinvoivana ja hikisenä.

Jälkeenpäin ymmärrän, että keppiliikkeet eivät tuntuneet aluksi missään, koska kroppani oli niin väärässä asennossa, että liikkeet eivät ikään kuin päässeet perille. Melko nopeasti pääsin kyllä vaiheeseen, jossa varsin pienillä painoilla ja liikkeillä, hitaasti ja oikein tehtynä, hiki todellakin virtasi.

Opin myös tunnistamaan miltä tuntuu, kun kroppaa käyttää kokonaisvaltaisesti. Tuhansia kertoja kuulemani termi liikkuvuus sai vihdoinkin konkreettisen muodon. Nykyisin pidän tämän ominaisuuden vaalimista yhtä tärkeänä kuin aerobista tai lihaskuntoa. Jumissa oleva kroppa on vähän kuin tennismaila, josta puuttuu verkko: sillä voi kyllä huitoa, mutta tuloksia ei juuri tule.

Tehokkuuden ystävänä opin myös arvostamaan PT:n kanssa treenaamista. Omalla kohdallani traineri lisää arviolta noin 30 prosenttia treenin tehoja (koska treenarille ei kehtaa marista että nyt ei kyllä jaksa katos kun on niin rankka päivä takana).
 
Noin puolentoista vuoden yhteisen treenaamisen jälkeen Tiia siis ehdotti siirtymistä X-Methodiin. Kroppaani oli tullut runsaasti liikkuvuutta ja tasapainoa, joita tulisin tarvitsemaan uuden lajin parissa.

Olin ideasta heti kiinnostunut, koska olin aiemmin käynyt muutamilla crossfit-demotunneilla, ja tykästynyt heti niiden no bullshit-asenteeseen.

Niinpä siirryin Tiian ohjauksesta Miikan paimennettavaksi.

Sovimme treeneille selkeät tavoitteet: rasvaprosentin rankominen ja lihaskunnon vahvistaminen.

Tavoiteorientoituneena ihmisenä pidän tästä. Motivaatiota on vaikea rakentaa, jos ei tarkkaan tiedä mihin pyritään. Ilman tavoitteita on myös mahdotonta määritellä keinoja, jolla sinne päästään.

Kun sain ensimmäisen ohjelmakortin käteeni, virnistin tyytyväisenä sisäänpäin. Parikymmentä minuuttia lämmittelyä ja sen päälle muutama hassu lihaskuntoliike, LOL! Tulisin ällistyttämään Miikan rautaisella kunnollani.

Lämmittelyn jälkeen hymyni oikeni neutraalimmaksi. Kunto-osion jälkeen näkökenttäni oli jossakin mustan ja tähtien näkemisen välillä. Oma laji oli todellakin löytynyt!

Rakastan X-methodia juuri tämän vuoksi: jokaisesta ohjelmasta saa tuunattua painoilla ja sykkeellä harjoituksen, jossa puuskutetaan koko rahan edestä. Ihmiselle joka inhoaa kaikkea turhaa, tämä on mieltä tyynnyttävää. En joudu koskaan miettimään treenien jälkeen, että tässäkö tämä nyt oli (sen sijaan psyykkaan itseäni vielä parkkipaikalla ennen treeniä etten soittaisi ja valehtelisi sairastuneeni äkilliseen tuhkarokkoon ja noidannuoleen.)

Ohjelmaan kuuluu kuormien järjestelmällinen kasvattaminen ja monet kelloa vastaan tehtävät kunto-osuudet. Tämän proggressiivisuuden ansiosta olen nostellut painoja, joita en olisi ikinä kuvitellut nostavani.

Tässä tullaan toiseen, itselleni ehkä kaikkein merkittävimpään treenin vaikutukseen: omien rajojen hallittu ylittäminen ja jaksaminen sen jälkeen kun ei enää jaksaisi on nostanut henkistä kestokykyäni aivan oleellisesti.

Jaksamisen rajoilla tapahtuva tekeminen ja sitä seuraava palauttaminen venyttää omaa resilienssiä myös muualla kuin treenisalilla. Huomaan suhtautuvani moneen rasittavaan tapahtumaan tai keskusteluun tyynemmin aivojeni opittua, että tämä piina on pian ohi ja sitten pääsee taas palauttelemaan.

Treenaan X-methodia kolmesti viikossa, yleensä kerran Miikan kanssa ja pari kertaa omatoimisesti. Vastapainona käyn koiralenkeillä ja hot joogassa, jossa lihaksia venytellään 90 minuutin ajan 42 asteen lämpötilassa (fantastista – kokeile!).

Nautin siitä, että tarkkaan ohjelmoitujen treenien jälkeen ei tarvitse miettiä olenko tehnyt nyt varmasti tarpeeksi. Kroppa kertoo, että olen.

Ruokavaliooni ja erityisesti ruokarytmiin X-Method on vaikuttanut enemmän kuin mikään muu, vaikka olen erilaisten dieettioppaiden ja kaloriotaulukoiden dosentti. Olemme käyttäneet Miikan kanssa varsin vähän aikaa ruokavalion tuunailuun. Ei tarvitse – treenistä ei saa huonolla syömisellä mitään irti. Kun olen muutaman kerran tullut tunnille kuus kahvia ja yks keksi-pohjalta, olo on ollut susihuono, ja treenin hukkaan valumisen voi kirjaimellisesti tuntea.

Koska harjoittelen useimmiten keskellä päivää, kunnon lounaasta on tullut pakollinen osa arkea, myös niinä päivinä kun en treenaa. Tämä on erittäin arvokas sivutuote, jonka X-Method on elämässäni muuttanut.

Entä sitten tulokset?

Painoni on pysynyt lähes samana kuin aloittaessa, mutta samalla on tapahtunut ihme: keski-ikäinen nainen on onnistunut muuttamaan merkittävän määrän läskiä lihakseksi.

Tunnen itseni hyväkuntoiseksi ja terveeksi, mikä on yllättävän palkitsevaa. Aiemmin treenasin vain pitääkseni painoa kurissa, mutta nykyisin saan liikkumisesta paljon enemmän irti. Olen myös tyytyväisempi ulkonäkööni, koska tiedän yrittäneeni parhaani.

Oleellinen osa kehityksestä menee valmentajani Miikan piikkiin.

Olen nuorempana ratsastanut kilpaa, minkä tiimoilta opin että tärkeintä valmentajasuhteessa on luottamus. Jos coachin sanomisia joutuu kyseenalaistamaan, treeni kärsii ja kaikesta tulee hieman ikävää. Hyvä treenari taas pitää huolen siitä, että liikkujalle esitetyt vaatimukset ja kyvyt ja sitä mukaa myös itseluottamus pysyvät tasapainossa – tällä alueella tapahtuu kaikki kehitys. Tässä Miikka on aivan erityisen taitava sen ohella että hän on kylmän välinpitämätön ”kato nyt tää ei enää jaksais”-viestinnälleni.

Tällä hetkellä ajattelen, että X-Method pysyy elämässäni palvelutaloon saakka. On vaikea kuvitella lajia, jossa sama määrä tehoja, tuloksia ja mindpoweria saataisiin tiivistettyä 60 minuuttiin.

ANNA PERHO

 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Terveiset euroopan terveys ja fitness forumista

Saksan Kölnissä pidettiin European healt & Fitness forum 6.4. Järjestäjänä toimi Europe Active, yhdessä messujen kanssa. Tapahtumaan saapui yli 400 alan toimijaa eri puolilta Eurooppaa. Foorumin aiheena ja kantavana teemana oli tänä vuonna Growing the fitness sector through innovation. Päivän aikana kuultiin yrittäjiä, laitevalmistajia ja poliitikkoja. Itselläni oli etuoikeus olla mukana, edustaen Suomen Kunto-ja Terveysliikuntakeskusten yhdistystä
 ja samalla kerätä uutuuksia ja ideoita omaan yritykseeni.

Päällimmäiseksi mieleeni foorumista jäivät tutut teemat, lastenliikunta ja ikääntyvät liikkujat. Uusia toimijoita ja innovaatioita esiteltiin useita. Minusta alan   palvelumalleissa on jo monia hienoja innovaatioita. Aina hienouden ei tarvitse tulla erikoisista teknologisista ratkaisuista. Omaan muistioon tuli pitkä lista ajatuksia, joita kehitetään jatkossa yhdessä oman henkilökunnan kanssa. Meilläkin tehty PAHA-hanke oli myös esillä foorumissa.

Seminaaria seurasi neljän päivän Fibo messut. Fibo on alan suurin Euroopan messutapahtuma. Messuilla oli tänä vuonna 725 eri toimijaa yli 40 eri maasta. Osallistujilla oli neljä päivää aikaa ehtiä kiertää kaikki suuret messuhallit.

Esiin nostamisen arvoista tänä vuonna oli sisäpyöräilyn suuri määrä. Uusia toimijoita on tullut alalle ja sisäpyöräilyyn oli panostettu valtavasti. Lähes kaikilla toimijoilla oli jonkinlainen teknologinen ratkaisu tai videot pyöräilyn harjoittelun tueksi. Suunnolla on Iqniter-järjestelmä, jota Aplicossa olemme käyttäneet jo vuodesta 2008. Iqniter oli myös mukana messuilla omalla osastollaan. Moniin erilaisiin järjestelmiin tutustuneena liputan edelleen sykeseurantaan, wattien seuraamisen sijaan. Wateilla ohjatessa harjoituksen vaikutus on ryhmässä erilainen, kun kuntotasotkin vaihtelevat. Syke on aina suora ikkuna jokaisen asiakkaan kehoon. Sykkeen kautta ohjaajan on helpompi hallita ryhmän harjoittelua ja luoda samanlainen harjoitus kaikille salissa olijoille.

Yksi suurin ja eniten noussein trendi oli anturiteknologia. Tämä puoli oli vallannut kokonaisen oman messuhallin. Paljon uusia toimijoita ja älyttömän kokoisia osastoja. Nämä tulevat varmasti vuosien myötä mukaan harjoittelun analysointiin. Ne lisääntyvät varmasti kuntokeskusten arjessa, kun ne vielä tekniikan kehittyessä hieman halventuvat. Upeita tulevaisuuden näkymiä olivat mm. näyttöruudut, jotka virtuaalisesti analysoivat asiakkaan suoritusta. Vaikea vielä arvioida milloin niitä nähdään kuntosaleilla. Itse uskon niiden helpottavan ja lisäävän palveluja erilaisissa keskuksissa. Robotti tuskin kuitenkaan koskaan tulee korvaamaan ohjauksessa ihmisten välistä kohtaamista.

Crossfit osasto oli selkeästi pienentynyt. Muutamat isot toimijat olivat kasvaneet entisestään. Pienet toimijat olivat sen sijaan kadonneet markkinoilta. Isoilla ständeillä oli perustoimintojen lisäksi tullut mukaan erilaisia kisailupaikkoja, ehkä motivoimaan harjoittelijoita kovaan treeniin. Osastolla näkyi myös uusia välineitä, esimerkiksi tasapainoharjoitteluun. Räkkien monipuolinen käyttö on varmasti tarpeen tulevaisuudessa. Toinen merkittävä muutos oli ryhmäliikuntatuotteiden vähyys. Mitään uutta ja mullistavaa ei Eurooppa siellä tarjonnut  ryhmäliikuntatuotteiden etsijöille.

Ylpeä olin suomalaisen Gymstickin kohdalla. Lähes kaikki ohikulkijat pysähtyivät tähän Fitstones hyllyn eteen. Hienoja kotimaisia oivalluksia. Suomaliset kivet ja myös tuotanto on kotimaista. Fitstonesit erottuivat edukseen ja otekiviä tulette varmasti näkemään myös Aplicon salilla.


Pieniä tuliaisia asiakkaille, tuli jälleen matkalta mukaan. Teemme viikoittain videoita näillä pienvälineillä. Videoista voitte ottaa paloja oman harjoittelunne tueksi. Esimerkiksi uusien tasapainolautojen materiaali on pehmeää ja miellyttävää vanhoihin verrattuna. Siihen soveltuvat harjoitukset videoitiin tällä viikolla ja video on nähtävissä Aplicon Facebookissa. Toivottavasti nämä pienet tuliaiset tuovat mukavaa vaihtelua juuri Sinun harjoitteluusi.

Messujen välissä SKY:n APT-tiimi kokousti Europe Activen johdon kanssa jo olemassa olevasta yhteistyöstä, sekä myös uusista yhteistyö malleista. Oli ilo olla mukana ja saada viedä suomalaista osaamista tiedoksi kentälle. Samalla sain tuoda mukanani repullisen uusia ideoita.


Liikunnallisin messuterveisin,

Jutta Österberg-Hurme, Tj
Liikunta- ja Hyvinvointikeskus Aplico Oy
jutta.osterberg-hurme(at)aplico.fi
www.aplico.fi








sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hyvä mieli voi vaikuttaa kipuun enemmän kuin särkylääkkee

Liikunnasta saat mielihyvää ja sitä kautta liikunnallakin voi olla merkittävä positiivinen vaikutus kivun hoidossa. Kun mieli voi paremmin, keho voi paremmin. Lue lisää lääkäri ja kipututkija Helena Mirandan ajatuksia ja ohjeita lääkkeettömän kivun hallintaan.

Liikunnan endorfiineja ja myönteisiin ajatuksiin keskittymistä pidetään kivunhoidossa usein höpöhöpönä – vaikka lääkäri Helena Mirandan mukaan ei kannattaisi. Joka viides aikuinen kärsii pitkittyneestä kivusta. Mirandan mukaan se ajaa tuhansia ihmisiä sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeelle turhaan. Yksi syy tähän on se, että pitkittynyt kipu tulkitaan usein väärin. Ja väärin tulkittuna sitä hoidetaan väärin.

Perinteisesti on ajateltu, että kipu on varoitusmerkki vaarasta ja toimii kuin palohälytin. Kun välilevy pullistuu, hermot vievät viestin kudosvauriosta aivoille, jotta ihminen osaa varoa ja hakea apua. Mutta pitkittyneessä tai hoitamattomassa kivussa palohälytin voi mennä rikki. Se alkaa huutaa täysillä pienestäkin kivusta tai täysin ilman syytä.

”Selitän asian usein potilailleni niin, että kipu, joka on alun perin alkanut selästä, siirtyykin pitkittyessään keskushermostoon ja aivoihin. Vaikka alkuperäinen vaurio, esimerkiksi se välilevyn pullistuma, sulaisi pois, kipu voi tuntua yhä samalta. Tällaiseen kipuun ei auta selän leikkaus, tulehduskipulääke tai jumppa, koska kipu on aivoissa.”

Juuri tässä mennään usein vikaan. Jos magneettikuvissa näkyy, että kipeän kohdan kudosvaurio on parantunut, lääkärin voi olla vaikea uskoa, että potilas tuntee edelleen kovaa kipua. ”2000-luvun suurin mullistus kipututkimuksessa on ollut se, että kipua voidaan mitata aivotutkimusmenetelmillä objektiivisesti. Aivokuvista näkee, että ihminen kokee ihan aidosti sen kivun, jonka kertoo kokevansa.” Siihen, miten kipu aivoissa tulkitaan, vaikuttaa pitkä joukko asioita: geeniperimä (toisiin sattuu synnynnäisesti enemmän kuin toisiin), mieliala ja aiemmat kokemukset kivusta. ”Jos selkävaiva vei edellisellä kerralla sairaalaan, pelko toistumisesta saa kivun tuntumaan kovemmalta. Itse pyydän jo hammaslääkärin ovella puudutuksen, koska juurihoidoissa kipu on ollut sietämätöntä.”

Myös lapsuuden kokemuksilla on iso vaikutus. Mirandan mukaan vanhemmat, jotka säikähtävät ja liioittelevat lasten kipua, voivat voimistaa kivun kokemusta – vielä aikuisenakin. Mirandan omassa lapsuudenkodissa kivusta tuli keino saada huomiota kiireisiltä vanhemmilta. Kivun liioittelu takasi, että jompikumpi vanhemmista pysähtyi kuuntelemaan. ”Uskon, että myös tämä on voinut vaikuttaa siihen, miten tulkitsen kipua.”

Tämän kaiken kertominen potilaille ei ole aina helppoa, Miranda tietää. Ihmisestä, joka on niin kipeä, ettei pääse edes töihin, voi tuntua vähättelevältä, kun lääkäri sanoo kivun olevan korvien välissä. Mutta siellä on myös ratkaisu.  ”Hyvä uutinen on se, että koska voimme vaikuttaa ajatuksiimme ja tunteisiimme, voimme vaikuttaa myös kipuumme. Aivot pystyvät tuottamaan meille merkittävää kivun lievitystä.” Tutkimuksissa on huomattu, että kun uskomme jonkin hoidon lievittävän kipua, se saattaa lievittyä myös todellisuudessa.

 Miranda ottaa esimerkiksi tutkimuksen, jossa potilaat luulivat saavansa morfiinin tavoin vaikuttavaa voimakasta kipulääkettä, vaikka oikeasti suoneen annettiin suolaliuosta. Aivokuvissa nähtiin, kuinka ihmisen oma kivunsäätelyjärjestelmä aktivoitui.  ”Mutta vielä mullistavampaa oli se, että kun potilaat luulivat saavansa suolaliuosta mutta saivatkin lääkettä, kipu palasi. Opioidit ovat voimakkain kipua lievittävä lääkeryhmä, jonka ihminen on kehittänyt, mutta ihmisen oma usko kivun lievittymiseen on sitäkin tehokkaampi.”

Tutkimuslaboratorioista on kuitenkin pitkä tie todellisuuteen. Kroonisesta kivusta kärsiviä yritetään edelleen auttaa pääasiallisesti lääkitsemällä ja hoitamalla kohtaa, josta kipu joskus muinoin alkoi. Läsnäolo- ja mielikuvaharjoituksia, akupunktiota, liikunnan endorfiineja ja myönteisiin ajatuksiin keskittymistä pidetään helposti höpöhöpönä. ”Näiden keinojen teho kipuun on kuitenkin todistettu monissa tutkimuksissa, kun taas lääkkeistä on pitkittyneessä, ei syövästä johtuvassa kivussa apua alle 50 prosentille.”

Miranda ei silti ole lääkevastainen. Hänen mukaansa esimerkiksi akuuttia kipua kannattaa usein hoitaa lääkkeillä, etteivät kipuradat herkisty ja voimista kivun tunnetta jatkossa. Hänen huolensa liittyy pitkittyneestä kivusta kärsiviin. Työssään Miranda näkee, että moni yrittää hoitaa oloaan kipulääkkeillä, vaikka niistä ei ole heille apua – koska he ajattelevat, ettei muuta keinoa ole.

Mutta mitä muuta kivusta kärsivä sitten voisi tehdä?

”Ennen kipulääkkeen ottamista esimerkiksi selkäkivusta kärsivä ihminen voisi laittaa mielimusiikkia soimaan, mennä hetkeksi lepäämään sohvalle ja siirtää ajatukset omaan lempipaikkaan, jossa keho ja mieli lepää. Siellä voi viettää hetken syvään hengittäen, paikan lämpöä, valoja, värejä ja tuoksuja aistien. Voi olla, ettei tämän jälkeen tarvitse ottaa lääkettä tai miedompi riittää.”

Mielen voiman oivaltaminen ei kuitenkaan ole helppoa. Pitkään Mirandakin kokeili erilaisia lääkkeitä ja suri, ettei voi pelata jalkapalloa, vaeltaa ja kävellä kaupunkilomilla. Lista piteni ja katkeruus kasvoi. Miranda sätti maailmaa: Miksi elämä kohtelee juuri minua näin? Miten lääketiede ei voi parantaa kipujani?

Vasta jälkikäteen hän on ymmärtänyt, että kivun hyväksyminen on ollut kuin surutyötä. Eri vaiheet oli kuljettava läpi. ”Hiljalleen hyväksyin, että nykyiset vaivat ovat aina elämässäni, ja aloin etsiä keinoja, joilla voin itse hallita kipuani.”  Ja kummasti sen ymmärtäminen teki Mirandan elämästä vähemmän kipeän.

Pelko on kivusta kärsivän pahin vihollinen. Huoli lisää toivottomuutta ja toivottomuus kipua. ”Itse pyrin välttämään katastrofiajatuksia siitä, että koventunut kipu olisi tullut jäädäkseen. Yritän viedä huomion pois kivusta ja keskittyä asioihin, jotka voimistavat kehon oman kipujärjestelmän toimintaa.”

Monimutkaisen lääketieteen maailmassa keinot näyttävät jopa liian helpoilta. Mirandan mukaan rakkaan kainaloon käpertyminen lisää kipua lievittävää oksitosiinia. Hierojan kosketus taas aktivoi aivojen kipua jarruttavia toimintoja. Kylpylässä rentoutuminen, lempimusiikki, kissavideot tai koukuttava nettipeli puolestaan auttavat kääntämään huomion kivusta mielihyvään.

”Jokainen tietää omasta kokemuksesta, että jos kiukkuisena potkaisee varpaan lipastoon, se sattuu ja kirosanat sinkoilevat enemmän kuin jos satuttaisi varpaan ollessaan onnellinen. Hyvän olon lisäämiseen voi aluksi riittää vaikka sängyn pohjalla katsottu hauska video. ”Mirandan mukaan tärkeintä on tavalla tai toisella pitää kiinni asioista, jotka tuottavat mielihyvää. Hänelle itselleen se on tarkoittanut pallopelien vaihtamista uintiin ja pilatekseen ja kaupunkilomien kävelykierrosten vaihtumista pyöräilyyn. Edelleen kassissa kulkevat migreeni- ja särkylääkkeet. Mutta ennen niihin tarttumista Miranda yrittää ottaa kivun haltuun itse.

”Viime viikolla tein tutkimustyötä tietokoneella, kun tunsin migreenin nousevan. Ennen olisin vain jatkanut flow-tilassa työskentelyä. Nyt nousin ylös, söin lounaan ja lähdin kävelylle. Yritin keskittyä siihen keväiseen hetkeen bongaamalla ympäristöstäni sinistä väriä. Ja se toimi. Migreeni ei koskaan tullut.”

Helena Miranda, 47, on lääkäri ja kipututkija, joka kehittää työkseen kivunhoitoa Helsingin kaupungin työterveyshuollossa. Väitellyt tohtoriksi työikäisten suomalaisten kipuoireista. Julkaisi alkuvuodesta kipua ja sen hallintaa käsittelevän kirjan Ota kipu haltuun (Otava).

 
 
 
Lähde: Helsingin Sanomat 7.4.2016, Heidi Väärämäki



maanantai 4. huhtikuuta 2016

Vinkkejä juoksuharrastuksen aloittamiseen

Kevätaurinko tuo usein esille kaapissa pölyttyneet juoksulenkkarit. Ennen uuden harjoittelun aloittamista olisi hyvä miettiä hieman tekniikkaa. Ota juoksemisesta kaikki irti ja vältä vammat käyttämällä oikeanlaisia juoksutekniikoita. Lue tästä, millaiset asennot ja askeleet sinulla tulisi olla, jotta liikkumisesi vaikuttaa positiivisesti kehoosi ja kykyysi juosta paremmin sekä pidempään.

Kymmenen vinkkiä juoksutekniikkaan:

1. Pidä pääsi pystyssä. Silmiesi pitäisi kohdistua pisteeseen muutaman metrin päässä sinusta.

2. Keskitä olkapääsi ja pidä ryhtisi suorana. Pyöristetyt tai edestakaisin liikkuvat olkapäät eivät kuulu hyvään tekniikkaan.

3. Kiinnitä huomiota käsivarsiisi. Niiden pitäisi liikkua vaivattomasti edestakaisin kapeassa 8-kuviossa.

4. Taivuta kyynärpääsi 90 asteen kulmaan, jotta kyynärvarret ovat samansuuntaiset maan kanssa.

5. Purista kätesi löysiin nyrkkeihin äläkä tartu peukaloihisi muilla sormilla.

6. Hengitä helpommin pitämällä ylävartalosi suorana, jolloin pallea saa liikkua kunnolla. Voit myös vähentää alaselkään kohdistuvaa rasitusta tällä asennolla.

7. Pidä lantiosi keskitettynä ja suorana heijastaen olkapäidesi asentoa.

8. Vältä nostamasta polviasi liian korkealle. Jos teet niin, riski loukata nilkkasi tai polvesi kasvaa.

9. Liikuta jalkojasi sulavassa liikkeessä jalkaterät eteenpäin suunnattuna. Jalkojesi pitäisi laskeutua jokaisella askeleella suoraan lantiosi alle.

10. Älä sekoita juoksutekniikkaa ja –tyyliä. Näiden tekniikoiden pitäisi rekisteröityä osaksi omaa tyylisiä tavalla, jossa on järkeä sinulle. Juoksijat yrittävät liian usein imitoida voittavaa kilpailijaa kiinnittämättä huomiota siihen, mikä sopii juuri sinulle.

Kaipaatko ohjaajan opastusta?

Huhti- ja toukokuun jäsenetuna tarjoamme Sinulle Noora Honkalan ohjaaman juoksukouluun. Ryhmiä on kaksi: Aloittelijat ja Lenkkeilijät. Ensimmäisellä kerralla eli ensi tiistaina 5.4. Ryhmät kokoontuvat yhdessä Nooran pitämälle luennolle klo 18:30-19:30. Jatkossa aloittelijoiden juoksulenkki on joka ti klo 18:00-19:00 ja lenkkeilijöiden klo 19:15-20:15. Parhaan juoksutuloksen saat osallistumalla kaikkiin kuuteen juoksuharjoitukseen. Muille kuin jäsenille juoksukoulun hinta on 75€. Tervetuloa nauttimaan Nooran ammattitaitoisesta, intensiivisestä ja iloisesta ohjauksesta. Ilmoittautuminen vastaanottoomme 019-312 880.

Tiesithän että Lohja City Run- tapahtuma järjestetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa? Juoksukoulu voisi toimia hyvänä valmistautumisena myös tuohon 20.5. järjestettävään tapahtumaan. Jos innostuit, ilmoittaudu juoksutapahtumaan meidän kauttamme, saat sen jäsenetuhintaan.




www.aplico.fi

Lähde: ehow.com